Mulla tuttavapiirin ei-kirjoittavista ihmisistä joku aina tasasin väliajoin ihmettelee, että miten tyhjän paperin voi täyttää tarinoilla. Että mistä kirjoittaja repii kohtauksia ja miten voi vaan kirjoittaa näppis sauhuten.

Onhan se kieltämättä aika siistiä aatella, että kun on jokin idean runko ja jonkin verran hahmoja, niin aivoista vaan tulee dialogeja ja tapahtumia. Osa on toki etukäteen paremmin mietittyjä, mutta mulla ainakin paljon syntyy lennosta. Joskus yllätän itsenikin sillä, miten hyviä juttuja suoltuu paperille. Ja myös sillä, millaista kuraa olen pitänyt hyvänä.

Enkä mä oikein voi konkretisoida sitä, mistä ja miten kuhunkin tarinaan sopivat jutut syntyy ja tulee oikealla hetkellä mieleen. Koska ei ole mitään konkreettista boksia, josta vetäisi ideanauhoja. Tarinoiden sisältö syntyy valittujen hahmojen keskenäisestä vuorovaikutuksesta ja ympäristöstä, vuorokauden eri ajoista ja säistä. Ideat lähtee vyörymään mieleen, kun hahmo alkaa kävellä eteenpäin sivulta toiselle ja siellä täällä on asioita, jotka osuu sen eteen. Toki on monia asioita, jotka ideoiden keksimistä edesauttaa (mm. lukeminen, elämän eläminen), mutta aivot hoitaa niiden juttujen sekoittamisen tarinoihin sopiviksi.

Tavallaan tekis mieli kysyjille sanoa, että hahmot on ne, jotka kertoo ja näyttää mulle, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mä oon vaan sihteeri, joka koittaa pysyä perässsä.