Luin Heine Bakkeidin Kuoleman lautturin noin kahdeksassa tunnissa (353 sivua), vaikka ajattelin nautiskella useamman päivän.

Luvut oli lyhyitä, kuten Bakkeidilla aina, ja teksti niin sujuvaa ja juoni hyvin etenevää, että ei tarvinnut muuta kuin siirtyä sanasta toiseen.

Kirja käsittelee rankkaa aihetta eli lapsiin kohdistuvaa seksuaalistakin väkivaltaa, joten kaikille sopiva dekkari-jännäri tämä ei ole.

Bakkeid ei kuitenkaan mässäile aiheella vaan pysyy siedettävyyden rajoissa. Jotkin vastaavan aiheen ympärillä pyörineet kirjat olen joutunut jättämään kesken, koska ne ovat menneet oman sietokyvyn yli.

Olen sarjan ekasta kirjasta asti tykännyt Thorkild Asken hahmosta, vaikka hän onkin jälleen yksi rappioitunut entinen poliisi. Mielestäni kliseisistä piirteistään huolimatta Askessa on sellaista karismaa, joka tekee hänestä persoonana kiinnostavan ja vahvan päähenkilön.

Tämä on ilmeisesti sarjan päätösosa, ja jos näin on, kirjan loppuratkaisu oli erinomaisesti rakennettu. No, on se sitä joka tapauksessa, mutta jos jatkoa ei tule, loppuun tulee omanlaisensa lisäsävy.

En nykyisellään juurikaan kirjoita kirjoista blogiin, koska en osaa olla lyhytsanainen, enkä näin ollen jaksa sitä, miten jään hinkkaamaan kirjafiilistelyitä joskus useammaksi tunniksi. Mutta Bakkeidia oli pakko päästä hehkuttamaan tuoreeltaan. Eli blogista voi lukea pidemmän jaarittelun.

Suomennos: Milka Koiranen
Kansi: Tiia Javanainen